Metsänhoito ja metsänparannus

Metsämaan alasta on Itä-Suomessa noin viidennes nuoria tai varttuneita taimikoita. Hakkuiden määrä- ja laatutavoitteet ovat riippuvaisia metsänhoidon tasosta. Metsäntutkimuslaitoksen selvitysten mukaan Itä-Suomen taimikoista noin viidennes on metsänhoidolliselta tilaltaan välttäviä tai vajaatuottoisia. Luontaisesti perustettujen taimikoiden tila on selvästi heikompi kuin viljelytaimikoiden.

Taimikoiden tilaa heikentävät useimmin taimikon epätasaisuus ja harvuus, tuhot tai hoitamattomuus. Taimikon epätasaisuuden taustalla voi olla useita tekijöitä: taimien kuoleminen uudistamisen alkuvaiheessa, uudistamistyön heikko laatu ja maanmuokkauksen tai varhaishoidon laiminlyönti.

Laatua alentavia metsätuhoja esiintyy noin joka neljännellä itäsuomalaisella metsähehtaarilla Taimikoiden tuhonaiheuttajista valtaosa on tunnistettu VMI:ssa hirvien aiheuttamiksi. Myös hoitamattomuus vaivaa itäsuomalaisia taimikoita. Taimikoihin ja nuoriin kasvatusmetsiin on kertynyt mittavat hoitorästit. Myöhässä olevia ja seuraavan viiden vuoden aikana tehtäviä taimikonhoitojaon Itä-Suomessa yli 170 000 hehtaarilla.

Metsänomistajien aktiivisuus on rakennemuutoksen myötä kaiken aikaa vähentynyt. Kun vielä 1990-luvulla noin kaksi kolmasosaa metsänhoitotöistä tehtiin omatoimisesti, on osuus pudonnut nyt noin kolmannekseen. Yksityiset metsäomistajat sijoittavat kantorahatuloistaan takaisin metsiin vuosittain noin 15 - 20 %. Merkittävin investointi on metsänuudistaminen. Muita menoja ovat metsänhoito- ja metsänparannustyöt. Metsätalouden käyttökate on keskimäärin hieman yli 80 prosenttia.