Pohjois-Pohjanmaan metsät ovat pääosin varsin terveitä ja hyväkasvuisa. Laajoja tuhohyönteisten tai tautien aiheuttamia metsätuhoja ei viime vuosina ole ollut. Merkittäviä ilmansaastetuhoja ei myöskään ole. Kuusen juurikääpä ei ole vielä sanottavasti levinnyt Pohjois-Pohjanmaalle.
 

Metsikön laatua alentavia tuhoja lähes joka neljännellä metsähehtaarilla

Tuhot alentavat metsikön laatua, jos metsän kasvu tai tukkipuun määrä olennaisesti pienenee tai laatu huononee. Metsikkö voi tuhon jälkien korjaamisen jälkeen jäädä harvaksi. Laatua alentavia tuhoja on 23,5 prosentilla metsämaan pinta-alasta. Täydellisesti tuhoutunutta alaa on vuosittain vain promille metsäalasta. Metsikön laatua alentava tuho voi tarkoittaa pystyyn kuolleita tai kaatuneita puita, latvasta katkenneita puita, runkovikaisia puita tai esimerkiksi mäntypistiäisen syömiä neulasensa menettäneitä harsuja puita.
 

Hirvet aiheuttavat taimikkotuhoja

Eniten tuhoja aiheuttavat abioottiset tekijät eli lähinnä tuuli ja tykkylumi. Erityisen pahoja myrskytuhoja ei vuonna 2010 ollut. Seuraavaksi yleisimpiä ovat selkärankaisten aiheuttamat tuhot ja pahin yksittäinen tuhonaiheuttaja on hirvi. Hirvien ruokailu on vuosittain vahingoittanut yksityismetsissä keskimäärin yli 1 600 hehtaaria taimikoita ja korvauksia on maksettu keskimäärin  600 000 euroa vuodessa. Vuonna 2010 hirvituhoja korvattiin 536 000 euron edestä lähes 1 700 hehtaarin alalla. Todellisuudessa hirvituhot ovat huomattavasti suuremmat, koska kaikki yksityismetsänomistajat eivät tiedä maillaan tapahtuneista tuhoista eikä metsähallituksen, yhtiöiden ja kuntien ym. taimikoissa tapahtuneita hirvituhoja rekisteröidä.

Pohjois-Pohjanmaalla hirvikanta on ollut jatkuvasti liian suuri. Hirvien talvikannan tavoitetiheys on 2,5-3 hirveä/1000 hehtaaria. Hirvikanta on laskenut viime vuosina moimakkaan metsästyksen ansiosta ja lähestyy nyt tavoitetiheyttä. Vuonna 2010 hirven talvikanta oli noin neljä hirveä / 1000 ha. 

Palovalvonta ja hyvä tieverkosto suojelevat laajoilta metsäpaloilta

Metsää paloi 72 hehtaaria vuonna 2010. Palot kuuluvat osana pohjoisen havumetsän kiertokulkua. Tehokkaan palovalvonnan ja hyvän metsäautotieverkoston ansiosta metsää palaa Suomessa vuosittain kuitenkin erittäin vähän.